Haminan Seudun Vihreät Ry.

Lakiehdotus on monelta osin toimimaton. Ensinnäkin tunnusmerkit ovat monitulkintaiset – mitä tarkoittaa erityinen julmuus ja mikä on huomattavan suuri eläinmäärä? Mikä on se kärsimyksen määrä, joka osoittaa tekijältään erityistä julmuutta ja miten julmuus arvioidaan? Ongelmallista tulkinnassa on myös se, että erityinen julmuus ei aina liity teon ulkoisiin merkkeihin ja toteutustapaan. Eri eläinlajeilla on erilaiset hyvän elämän vaatimukset ja jonkin eläinlajin kohdalla jokin teko voi olla huomattavasti julmempi kuin sama teko toiseen eläinlajiin kohdistuneena. Tällaisen huomioonottaminen vaatii erityistä eläinten tuntemusta ja sitä ei välttämättä syyteharkinnasta päättäviltä tai rikosasiaa käsitteleviltä riittävästi löydy. Entä mikä on huomattavan suuri eläinmäärä? Onko viisi nälkiintynyttä hevosta huomattavan suuri määrä vai täytyykö luiden paistaa viidentoista tai kahdenkymmenenviiden hevosen nahan läpi jotta rikos olisi törkeä? Entä onko huomattava eläinmäärä sama kanojen tai sikojen kuin hevosten tai lehmien kohdalla? Onko vaikkapa 25 kanaa huomattava määrä, vai täytyykö kanoja olla 250 tai 2500 jotta niihin kohdistuva rikos olisi törkeä?

Mitä tulee vaatimukseen taloudellisen hyödyn tavoittelusta, lakiehdotus on suorastaan käsittämätön. Jos eläimiä pidetään nälässä, huonoissa oloissa tai pahoinpidellään ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua, kuten on esimerkiksi harrastushevosten ja –koirien tai kissojen kohdalla, rikos ei täytä törkeän rikoksen tunnusmerkkejä. Onko vaikkapa harrastushevosiin kohdistuva rikos vähemmän väärin kuin kilpahevosiin kohdistuva rikos? Tai kärsivätkö omat harrastehevoset eläinrääkkäyksestä vähemmän kuin ansaitsemistarkoituksessa pidetyt hoitohevoset? Tai onko syytä tehdä eroa vain omaksi ”iloksi” pidettävien koirien hoidon laiminlyönnille ja kenneltoiminnassa tapahtuvalle koirien laiminlyönnille siinä vaiheessa kun rikosnimikettä määritetään? Taloudellisen hyödyn tavoittelun ei tulisi olla törkeän rikoksen kriteerinä, mutta se tulisi ottaa huomioon rangaistusta määrättäessä.

Lakiesitys lähestyy asiaa ulkoisesti teon tunnusmerkkejä tulkiten, huomiotta jää rikoksen uhrin/uhrien näkökulma ja kärsimykset. Eläinsuojelurikoksen uhri kärsii aina riippumatta uhrien määrästä tai tavoitellusta taloudellisesta hyödystä. Törkeän eläinsuojelurikoksen tunnusmerkkien tulisi olla sellaiset, että ne täyttyvät aina kun rikoksen aiheuttaman kärsimyksen määrä on suuri yksilön näkökulmasta, rangaistusasteikon tulisi olla niin joustava, että teon laajuus voitaisiin huomioida rangaistusta määrättäessä. Lisäksi myös rangaistusasteikon rankempaa päätä tulisi osata ja uskaltaa käyttää.

Eläintenpitokieltorekisterin pitäminen salaisena ei tue eläintenpitokiellon ”kansalaisvalvontaa”. Eläintenpitokieltoa on helppo kiertää pitämällä eläimiä jonkun muun nimissä. Esimerkiksi kenneltoimintaa tai hevosten valmennustoimintaa on mahdollista harjoittaa eläintenpitokieltoa kiertäen. Kun julkisesti olisi saatavilla tieto eläintenpitokiellosta, ei kukaan asioisi kiellon alaisen henkilön kanssa ainakaan tietämättömänä hänen rikoksestaan. Julkinen rekisteri toimisi myös yhtenä rangaistusmuotona ja voisi jo sinällään omalta osaltaan toimia ainakin rikoksen uusimisen ehkäisijänä.