Savan alueen luontoympäristön erityispiirteet ovat merkittävät koko Kaakkois-Suomen kannalta ja niiden arvo myös laajemmassa mittakaavassa kasvaa jatkuvasti, mikäli alue jätetään sen nykyiseen tilaan. Savanjärven alueelta v -95 tehty luontokartoitus ja Savan alueen osayleiskaavan kaavaselostus osoittavat alueen olevan arvokas luonnonympäristö. Yhdessä läheisen Suurisuon kanssa Savanjärvi muodostaa upean kokonaisuuden, jota ei pidä tuhota rakentamalla.Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia ovat suuret kokonaisuudet. Savanjärvi on säilyttänyt erämaajärven piirteitä. Suurisuo on suurelta osin luonnontilaisena säilynyt keidassuo käsittäen niin räme- kuin neva-alueen sekä laitamilla korpi- ja saranevakorpi-alueet, myös koskemattomat kovanmaansaarekkeet monimuotoistavat tätä lajistoltaan erittäin rikasta suoaluetta.Valtakunnallisessa alueidenkäyttötavoitteessa Savan alue on huomioitu arvokkaana kokonaisuutena. Savanjärven alueelle on seutukaavassa osoitettu lähivirkistysaluevaraus, luonnonsuojeluvaraus sekä harjujen- ja maisemansuojeluvaraus. Lisäksi maakuntakaavassa on alueelle osoitettu arvokas geologinen muodostuma, tärkeä pohjavesialue, Suurisuon luonnonsuojelualue sekä Natura-alue.Vetoamme päättäjiin, jotta Savanjärven-Suurisuon -alue kokonaisuutenaan säilytettäisiin vapaana luonnonympäristönä ja virkistysalueena. Toivomme päättäjien näkevän Savanjärven ja Suurisuon muodostamassa kokonaisuudessa kansallisen rikkauden, jota ei tule missään nimessä tuhota lopullisesti rakentamalla Savanjärven vapaana säilynyttä ranta-aluetta.
Luonnon monimuotoisuuden merkitys ei rajoitu pelkästään luontoarvoihin sinänsä, vaan monimuotoisuus on perusta terveelle ja elinkelpoiselle elinympäristöllemme. Monimuotoisuuden tärkeyden ymmärtäminen ja sen säilymisen edellyttämät toimet ovat perusta elinkelpoisen ympäristön säilymiselle. Tuleville sukupolville jätettävän perinnön soisi olevan sellainen, josta heillä on syytä olla kiitollisia ja ylpeitä.
Kaakkois-Suomen Vihreät ry, Kaakkois-Kymen Luonto ry
Hallitus esittää rikoslakiin säännöstä törkeästä eläinsuojelurikoksesta. Rangaistukseksi on kaavailtu neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeusrangaistusta sekä eläintenpitokieltoa. Toteutukseen liittyy salaisena pidettävä eläintenpitokieltorekisteri. Törkeän eläinsuojelurikoksen tunnusmerkkejä ovat erityisen julma tekotapa, teon kohdistuminen huomattavan suureen eläinmäärään tai teon liittyminen taloudellisen hyödyn tavoitteluun. Tällä hetkellä eläinsuojelurikkeistä ja –rikoksista annettavien tuomioiden määrä on tekojen määrään nähden kovin pieni, sillä syyteharkintaan päätyy vai pieni osa teoista. Kun rangaistuksissa lisäksi käytetään skaalan lievää päätä, olisi lakiehdotuksen suonut tuovan parannusta tähän asiaan.
Lakiehdotus on monelta osin toimimaton. Ensinnäkin tunnusmerkit ovat monitulkintaiset – mitä tarkoittaa erityinen julmuus ja mikä on huomattavan suuri eläinmäärä? Mikä on se kärsimyksen määrä, joka osoittaa tekijältään erityistä julmuutta ja miten julmuus arvioidaan? Ongelmallista tulkinnassa on myös se, että erityinen julmuus ei aina liity teon ulkoisiin merkkeihin ja toteutustapaan. Eri eläinlajeilla on erilaiset hyvän elämän vaatimukset ja jonkin eläinlajin kohdalla jokin teko voi olla huomattavasti julmempi kuin sama teko toiseen eläinlajiin kohdistuneena. Tällaisen huomioonottaminen vaatii erityistä eläinten tuntemusta ja sitä ei välttämättä syyteharkinnasta päättäviltä tai rikosasiaa käsitteleviltä riittävästi löydy. Entä mikä on huomattavan suuri eläinmäärä? Onko viisi nälkiintynyttä hevosta huomattavan suuri määrä vai täytyykö luiden paistaa viidentoista tai kahdenkymmenenviiden hevosen nahan läpi jotta rikos olisi törkeä? Entä onko huomattava eläinmäärä sama kanojen tai sikojen kuin hevosten tai lehmien kohdalla? Onko vaikkapa 25 kanaa huomattava määrä, vai täytyykö kanoja olla 250 tai 2500 jotta niihin kohdistuva rikos olisi törkeä?
Mitä tulee vaatimukseen taloudellisen hyödyn tavoittelusta, lakiehdotus on suorastaan käsittämätön. Jos eläimiä pidetään nälässä, huonoissa oloissa tai pahoinpidellään ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua, kuten on esimerkiksi harrastushevosten ja –koirien tai kissojen kohdalla, rikos ei täytä törkeän rikoksen tunnusmerkkejä. Onko vaikkapa harrastushevosiin kohdistuva rikos vähemmän väärin kuin kilpahevosiin kohdistuva rikos? Tai kärsivätkö omat harrastehevoset eläinrääkkäyksestä vähemmän kuin ansaitsemistarkoituksessa pidetyt hoitohevoset? Tai onko syytä tehdä eroa vain omaksi ”iloksi” pidettävien koirien hoidon laiminlyönnille ja kenneltoiminnassa tapahtuvalle koirien laiminlyönnille siinä vaiheessa kun rikosnimikettä määritetään? Taloudellisen hyödyn tavoittelun ei tulisi olla törkeän rikoksen kriteerinä, mutta se tulisi ottaa huomioon rangaistusta määrättäessä.
Lakiesitys lähestyy asiaa ulkoisesti teon tunnusmerkkejä tulkiten, huomiotta jää rikoksen uhrin/uhrien näkökulma ja kärsimykset. Eläinsuojelurikoksen uhri kärsii aina riippumatta uhrien määrästä tai tavoitellusta taloudellisesta hyödystä. Törkeän eläinsuojelurikoksen tunnusmerkkien tulisi olla sellaiset, että ne täyttyvät aina kun rikoksen aiheuttaman kärsimyksen määrä on suuri yksilön näkökulmasta, rangaistusasteikon tulisi olla niin joustava, että teon laajuus voitaisiin huomioida rangaistusta määrättäessä. Lisäksi myös rangaistusasteikon rankempaa päätä tulisi osata ja uskaltaa käyttää.
Eläintenpitokieltorekisterin pitäminen salaisena ei tue eläintenpitokiellon ”kansalaisvalvontaa”. Eläintenpitokieltoa on helppo kiertää pitämällä eläimiä jonkun muun nimissä. Esimerkiksi kenneltoimintaa tai hevosten valmennustoimintaa on mahdollista harjoittaa eläintenpitokieltoa kiertäen. Kun julkisesti olisi saatavilla tieto eläintenpitokiellosta, ei kukaan asioisi kiellon alaisen henkilön kanssa ainakaan tietämättömänä hänen rikoksestaan. Julkinen rekisteri toimisi myös yhtenä rangaistusmuotona ja voisi jo sinällään omalta osaltaan toimia ainakin rikoksen uusimisen ehkäisijänä.
Kaiken kaikkiaan lakiesityksen henki tuntuu olevan sellainen, että sillä turvataan se ettei eläinsuojelurikoksesta saisi ”liian ankaria” rangaistuksia tai ettei se vahingoittaisi ”liiaksi” rikoksen tekijän liiketoimintaa. Tämä kuvastaa esityksen laatijoiden arvomaailmaa ja valitettavan yleistä eläinten välineellistämistä.
Arvoisa Puoluekokousväki,
Tuon terveisiä Haminasta, jossa turvesoiden kohtalo on kuumentanut tunteita, ratkonut valtuuston rivejä ja aiheuttanut niin turhautumista kuin heräävää kansalaisaktivismiakin. Kaupunginhallitus päätti vuokrata Kärpänsuon turpeentuottajille, välittämättä valtuuston enemmistön saati kaupunkilaisten tiukasta vastustuksesta.
Se, miksi tänään täällä aiheesta puhun, on avunpyyntö teille Vihreät päättäjät. Vapo kumppaneineen lobbaa turve-energian ‘ympäristöystävällisyyttä’, samalla kepu - valtaisten kuntien uhratessa turvesuonsa hetkelliselle rahavirralle tuhoten ainutlaatuisia ja arvokkaita luonnon alueita. Kansalaisen vaikutusmahdollisuudet jäävät vähäisiksi. Edes lautakunnassa ja valtuustossa ei hallintosäännön rajoittamana kaikissa
kunnissa pääse asiaan vaikuttamaan.
Toivon tiukempaa lainsäädäntöä turpeen käytölle. Tiukempia määräyksiä ympäristölupiin jotta porsaanreiät saadaan tukittua. Valtakunnallista puolueetonta tiedonlevitystä sekä erityisesti selkeitä työvälinteitä paikallisiin taisteluihin.
Tuotantoeläinten elinoloista käytävässä keskustelussa eri osapuolet argumentoivat kiistakysymyksiä omista näkökulmistaan. Hedelmällisempää olisi löytää yhteisiä intressejä ja etsiä ratkaisuja niiden kautta. Tuottajalle on tietysti tärkeää kannattavuus. Yrittäjän elinkeinon on tuotettava riittävästi, jotta toiminnalla voisi olla jatkuvuutta. Kuluttajien on helppo unohtaa, että myös heidän kannaltaan lihantuotannon kannattavuus on tärkeää ainakin mikäli halutaan käyttää kotimaassa tuotettua ja jalostettua lihaa. Kannattavuuden lisäksi keskeinen on myös eläinten hyvinvoinnin näkökulma. Ratkaisuja on käytännössä kaksi: kuluttajahintojen on katettava eläinten elinolosuhteiden parantamisesta mahdollisesti aiheutuvat lisäkustannukset tai eläinten elinolosuhteiden parantamiseen on löydyttävä ratkaisuja, jotka eivät lisää tuotantokustannuksia.
Taloudellisesti kestävän toiminnan edellytys on se, että kuluttajahinnat kattavat niin kasvattajan kuin myös jokaisen sen jälkeisen jalostus- ja kaupanportaan kustannukset ja katteet. Tuotanto- ja jakeluketjun kustannuksia voidaan pienentää esimerkiksi vähentämällä ketjun jäseniä. Siten tilateurastamot ja –myymälät sekä erilaiset tuottajavetoiset myyntiorganisaatiot ovat potentiaalisia kustannustehokkaan ja kuluttajalle edullisen tuotannon ja tuotevälityksen muotoja. Toinen asia onkin vielä se, onko tuotanto kannattavaa ilman tukirahoitusta. Tuet vääristävät tuotantokustannusten vaikutusta kuluttajahintoihin eivätkä siten myöskään edistä taloudellisesti kestävää toimintaa.
Kannattavuuden ja tehokkuuden vaatimukset eivät kuitenkaan missään tapauksessa saisi olla eläinten hyvinvoinnin esteenä. Eläinten oikeuksista puhuminen ei välttämättä tarkoita kaiken tuotantotoiminnan lopettamisen vaatimista, vaan sitä, että realiteetit huomioiden eläinten olosuhteiden on täytettävä kunkin lajin osalta sen hyvinvoinnin asettamat vaatimukset. Eri osapuolten käsitykset eläinten hyvinvoinnin vaatimuksista poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon. On kuitenkin olemassa todellista tutkimuksiin ja eläinten tuntemukseen perustuvaa tietoa eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä ja terveyttä edistävistä ja ylläpitävistä olosuhteista. Tämän tiedon yhdistäminen tuotantoeläinten tilojen, olosuhteiden ja hoidon suunnitteluun ja toteuttamiseen on edellytys tuotantoeläinten mahdollisimman hyvän elämän toteutumiseen.
Olisi tärkeää löytää hyviä, eläinten henkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin takaavia ratkaisuja tuotantoeläinten olosuhteisiin tekemättä kannattavaa tuotantotoimintaa mahdottomaksi. Monet eläimille lajityypillisten ominaisuuksien toteuttamisen mahdollistavat ratkaisut eivät välttämättä tule lainkaan kalliimmiksi kuin ankeat elinolot. On mahdollista löytää myös jopa edullisempia ratkaisuja, jotka samalla lisäävät eläinten hyvinvointia. Eläinten hyvinvointi näkyy myös parempana kasvuna ja lihan laatuna sekä terveydellisistä ongelmista johtuvien kustannusten pienenemisenä.
Tapahtumissamme on lähes poikkeuksetta tarjolla jäseneksiliittymislomakkeita. Miksikö sitten liittyisi vihreään yhdistykseen? Syitä lienee yhtä monta kuin jäseniäkin, mutta tässä nyt muutamia.
1. Vaikuttaminen. Jos pelkällä jäsenmaksun maksamisella voit vaikuttaa siihen että vihreät näkyy ja pääsee vaikuttamaan asioihin. Jäsenmaksulla maksetaan lähinnä toimintakuluja, kuten tilaisuuksien tilavuokria, mainoksia jne. Jäsenenä on myös helppo ehdottaa kiinnostavasta aiheesta tapahtumia, tai halujen mukaan myös olla yhdessä niitä järjestämässä.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen lienee oli suurin syy omaan liittymiseeni vuosia sitten. Olin jo lukiolaisesta asti asiaa harkinnut, mutta se viimeinen sysäys jäi vaan puuttumaan. Mielestäni tavoite on toteutunutkin kiitettävästi. Olen päässyt mukaan kunnallispolitiikkaan, mutta myös yhdistyksen toiminnassa mukana olemalla on päässyt muokkaamaan asenteita ja jakamaan tietoa.
2.Yhdessä oleminen ja tekeminen. Yhdistyksessä ei ketään jätetä yksin, vaan yhdessä puuhaten syntyvät tapahtumat ja tempaukset. Toritelttaa kootessa tulee samalla keskusteltua niin päivän säästä, kuulumisista kuin ajankohtaisista aiheistakin. Lintu – ja luontoretkillä ollaan yhdessä ihasteltu niin Douglas-kuusia Mustialassa kuin aamuauringossa heräileviä joutsenia Lehmäsaaren rannassakin. Aivoriihet uusia tapahtumia kehitellessä ovat inspiroivia ja pian paperi pursuu ranskalaisilla viivoilla uusia ideoita.
3. Kannanotto. Liittymällä Vihreisiin teet samalla selkeän kannanoton. Kannatan vihreiden ajamia asioita, haluan olla mukana tekemässä elinympäristöstämme parempaa paikkaa myös tuleville sukupolville.
4. Vihreä Lanka. Jokainen jäsen saa perjantaisin omaan postilaatikkoon kannettuna Vihreän Langan, lehden joka yhtälailla jakaa tietoa päivän politiikasta, ottaa asioihin kantaa objektiivisesti (välillä vihreitäkin kritisoiden), sekä raportoi mieltä askarruttavista asioista ympäri maailman.
5. Uusiin ihmisiin tutustuminen. Moni on löytänyt hyviä ystäviä yhdistystoiminnastamme, ihmisiä joihin ei ehkä muuten olisi tutustunut. Lisäksi pääsee tapaamaan tapahtumissa, kokouksissa jne lukemattoman määrän ihmisiä tahtoessaan. Itse pidän esim. puoluekokouksen yhtä suurimmista anneista juuri uusien ihmisten tapaamista ja ajatusten vaihtoa. Samanhenkisten ihmisten kanssa keskustelu sujuu kuin siivillä, ja akut latautuu kuin huomaamatta.
Miltä kuulostaa äskeiset esimerkit luettuasi? Olisitko sinäkin tuleva jäsenemme? Haminan seudun vihreissä mukana oleminen voi olla mitä vain alkaen pelkästä vuosittaisesta jäsenmaksun maksamisesta päättyen valtuustossa ja muissa luottamushenkilötoimissa vaikuttamiseen tai aktiiviseen yhdistystoimintaan, retkien ja tapahtumien järjestämiseen. Liittyminen on helppoa, joko otat yhteyttä vaikka allekirjoittaneeseen, tai klikkaat linkkiä: http://www.vihreat.fi/liity-jaseneksi. Ole rohkea ja liity seuraan, oli syy mikä sitten tahansa, on se varmasti oikea syy tulla Vihreäksi.
